Huhhuh long time no see jälleen. Suhteellisen pitkään oon pitäny leipäläven lammessa, mut nyt voitais vaikka höpötellä. Just ja just tuskasta hengissä selvinneenä ja yhden maanantain, sekä vielä puolet tiistaistakin tallustaneena ajattelin vaan kirjotella omia juttuja luettavaks, joka saattaa tietysti poiketa hieman normista, mut pari kuvaa alaspäin, enköhän oo jo kirjotellu maailmaa syleilevää tsemppi siirappia teille🤦🏻.

Nooniiin karvakaverit, kerkesin töistä kotiin ja sanoin loppupäivän menoille rankalla kädellä _ei_. Kirjotusvirheitä ja kontenttia luvassa siis, sillä jo tovin mulla on ollut olo, että tarviin aikaa kirjottaa. Mikään runosuoni en ole, mutta näin uunin edessä tuijottaessa fetapastan valmistumista ananaslonkero kätösessä elämä tuntuu hetken siltä, että kello pysähtyy. Toisen kerran kun pysähdyin urakalla ja istuin siiderin kera porealtaassa toisella paikkakunnalla, mun studion oven takana seisoi myös joku. Mun asiakas jonka kanssa sovittiin aika illalle, mutta meikämandoliini se paino porealtaaseen tyytyväisenä. Sen hetken tajuttuani tyytyväisyys oli kaukana, mutta saatiinhan sekin sitte purkitettua, pienistä mutkista huolimatta🥲 Tälläset hetket on suht harvinaisia mun elämässä, (ei siis se että olen myöhässä, tai unohdan) tai siltä se on tuntunut jo tovin, sillä kaiken syypää ei ole aina narsistiset ihmiset, jota kuulee tänäpäivänä joka tuutista, tietenkään yhtään vaheksymättä tämän olemassa oloa, jokaiikka on hyviä asioiden tekemättä jättämisen verhoilussa kiireeseen. Ja siis ei unohdeta, että minä olen mestariteos verhoilemaan kaiken tekemättä jättämisen kiireeseen. Miten voi olla niin kiire, ettei kerkeä soittaa isovanhemmille, tai nukkua, kun 5h per yö? Miten voi olla niin kiire ettei kerkeä lähettää yhtä kusista sähköpostia, tai kirjottaa alle aapisen johdantoluettelon verran blogia? En tiedä, mutta näin vain on🤷🏻‍♂️

Hahaa, on aika taas kirjotusvirheiden. Tällä kertaa toki en halua lärpätellä niin kokonaisvaltasesti _kaikesta_ , koska,  vaikka ja muttakun, viime tekstit on ollu kohtalaisen kehuttuja sössötän samaa mössöä kahdessa postauksessa, ehkä vaan omaan silmään, mutta ei se mitään, nyt juolahti ihan aihe, josta haluan nostaa kissan pöydälle.

Ensimmäinen blogi kirjotus sai todella hyvän vastaanoton, kiitos siitä.🖤 Pikkasen piti kerätä rohkeutta kirjotella omaa henkilökohtasta mielenmaisemaa, mutta muutama lohdullinen lause eräältä mulle tärkeältä henkilöltä sai ehkä palaset loksahtamaan paikoilleen senkin suhteen, että välillä on rohkeampaa sanoa ääneen, kuin pitää itsellään kaikki asiat. Toki tämäkin on jokaisen henkilökohtasessa maailmassa tulkinnanvarainen asia ja niin sen kuuluukin olla. Mutta mulle yksi itseilmaisun muoto on kirjottaa. Mua myös nauratti muutaman tutun kommentit mun oikeinkirjotuksesta ja yhdyssanavirheistä, joten pistetään tähänkin alkuun heti trigger warning asiasta🥲⚠️ En tosiaan äidinkielen maisteri ole, joten lisää kirjotus-, sekä yhdyssanavirheitä tulossa!😂

Itseilmaisu on ollu tärkeä muoto mulle itelle kaiken taiteen, kuvittamisen, musiikin, sekä kirjottamisen kautta. Halusin luoda Manialle blogi-osion, johon haluan avata hieman avoimemmin omaa mielen maisemaa, jos tätä kautta tavoitan vertaistuellisessa mielessä jonkun, jota nää mun rustaukset voisi auttaa. Toki niin sanottu "trigger warning", oikein kirjoitus kieliopillisesti tulee olemaan varmaan hakusessa, härskejä vitsejä, rumaa kielenkäyttöä ja muita kommervenkkejä luvassa. Toki rankat aiheet laidasta laitaan myös voisi olla ton trigger jonon jatkeena. Kirjoitus on ollut itelle vanhemmiten aina vaan tärkeämpi tunteiden ilmasun muoto, sillä olen varmaankin hukannut tässä matkalla kyvyn sanottaa ääneen tunnetiloja. Haluaisin luoda tästä osiosta vapaamuotoisen, vapaa sanaisen ja kaikille avoimen paikan kirjoittaa, jos se tuntuu omalta jutulta. Itse ajattelin aloittaa ekan postauksen hyvinkin kevyesti, eli ei välttämättä niin kevyesti, mutta osasyy Ink of Manian syntyyn ja pala tarinaa🤌🏻