Huhhuh long time no see jälleen. Suhteellisen pitkään oon pitäny leipäläven lammessa, mut nyt voitais vaikka höpötellä. Just ja just tuskasta hengissä selvinneenä ja yhden maanantain, sekä vielä puolet tiistaistakin tallustaneena ajattelin vaan kirjotella omia juttuja luettavaks, joka saattaa tietysti poiketa hieman normista, mut pari kuvaa alaspäin, enköhän oo jo kirjotellu maailmaa syleilevää tsemppi siirappia teille🤦🏻.
Elämä ehkä viimeaikoina on tuntunu enemmän korroosiolta, ku sellaselta maaniselta älämölöltä, mitä tuppaan möyhötä yleensä. Pysähdyin ehkä muutamaan direct viestiin instan puolella, missä ihmeteltiin mun hullua driveä töissä ja koko tän konseptin ympärillä, mutta saanen muistuttaa, että someen saa luotua vaikka millasen kiiltokuvan siitä, miten pitkin vittua voi asiat mennä.🥲 Okei nyt ehkä liioitellaan, ei kaikki nyt valu pitkin toosaa niinsanotusti, mutta kyllä sitä ihminen alkaa ihan vähän olemaan väsynyt. Ongelmahan tulee vasta siinä, ettei hullut osaa yleensä lopettaa ja itseäni yhtään sen enempää diagnosoimatta mikskään vanupääksi, osaan kuitenkin sen verran sanoa, että joku tässä kypärässä mättää vääntäessä keskimäärin 10-12h työpäiviä, eikä sekään tunnu suorittajan päälle piisaavan. No tämän taas tajuttuani ja päätä seinään hakanneena kymmenesti niukoilla yöunilla osasin jopa parin viikonlopun verran himmata vähän. Mikä siis varmaan tämänkin tekstin pullamössö on, on se, että vaikka tämä on _on_ tekijöiden maailma, eikä mikään muu, se elämä ja hetket tapahtuu nyt ja se miten paljon jaksat nähdä vaivaa unelmien, töiden, kodin minkä tahansa eteen olis varmasti jokasen true dreamerin kohdalla loputon, mutta joskus senkin voi heittää litistymään rekan alle. Sillä se on varma, että on se nyt perse, tai perämoottori, ne työt tai sen tekeminen ei sillä tekemisellä täältä lopu.
Mikä mun on ollut ehkä kautta aikojen vaikea ymmärtää, on se, ettei mikään tapahdu sormia napsauttamalla. Rajoja on hyvä vetää muille ihmisille ja ympäriltä karsia kaikki, jotka sitä sun omaa henkilökohtaista korroosiota aiheuttaa, mutta niitä on myös hyvä vetää itelle, vaikka kyllä ymmärrän miltä mahtipontinen voittamattomuus ja loputtoman patterin tunne tuntuu, mutta se nyt voi olla monen peräkkäisen onnistumisen tuottama johdanne omatakaista ylimielisyyttä, eikä niinkään totuus. Suorittamalla pääsee hautaankin, eli toverit tehkää toisin kuin minä ja nauttikaa hetkistä ja ajasta, tekemisestä ja ympärillä olevistä hyvistä ja aidoista ihmisistä. Toki siis nyt kuulosti etten sitä tee, mutta mun leveli on jo niin alhainen elämässä suoriutumisen suhteen off tilassa töistä, että nautin istua uunin edessä lonkero kädessä tuijottamassa valmistuvaa fetapastaa, eli ennenkuin olette täällä tasolla, tehkää joku rajan veto siihen, mikä on teidän kapasiteetti mihinkin asiaan kerrallaan.🥲
Toki kolmas kerta toden sanoo, vai miten se on, itse muutaman kertaa pitkän sairasloman viettäneenä nykynuorisoa piinaavan kansantaudin, burn outin takia. Vaikka suht karkein sanoin sitä kuivailenkin, kokemusasiantuntijana, pakko todeta sen olevan ihan todellinen tila mihin sillä kaiken suorittamisella, sekä kaikesta suoriutumisella pääsee. No jokatapauksessa mikä pahan tappais, kerta täällä sitä körötetään kohti uusia seikkailuja, muttei se nyt kivaakaan kyllä ole. Ehkä taas sönkötyksen summa on se, että olkaa piittaamatta siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Se mitä muut tekee ei ole mittari sun omille tekemisille. Olkaa myös varovaisia vilkkaan mielenkanssa, sillä joka kerta kun susta tuntuu siltä, että tekis mieli tehdä ja suoriutua, punnitse olisko sittenkin hyvä levätä hetki ennen suoritusta.
Mahdollisuuksiin kapasiteetin salliessa kannattaa tarttua, mutta sanottakoot, että kaikki samat paskat odottaa kyllä huomenna, sekä ensiviikollakin. Eli apinat ja karvakuonot, pysytään reippaina ja koitetaan päivä kerrallaan mennä kohti sitä paikkaa missä on hyvä olla, mutta pysytään oman jaksamisen puitteissa, niin kauan, kun se meille sallitaan. Nyt lopetan tän jeesustelun tältä erää, älkää vaipuko korroosioon, kyllä se aurinko kaikkien ruostekasaan vielä paistaa🫶🏻🖤
-Maanisen väsyneesti Lotta.
Lisää kommentti
Kommentit